KaiCell Fibersin sivuilla käytetään evästeitä. Sivusto sisältää myös kolmansien osapuolten evästeitä. Käyttämällä tätä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. 

Lue lisää  Hyväksyn

Biojalostamon veden hankinta sekä jäähdytys- ja jätevedet

Biojalostamon veden hankinta sekä jäähdytys- ja jätevedet

Tehtaassa vettä tarvitaan prosessivetenä, jäähdytysvetenä ja talousvetenä. Raakavesi prosessivedeksi ja jäähdytysvedeksi otetaan Oulujärven Mieslahdesta. Talousvesi hankitaan kunnallisesta vesijohtoverkosta tai valmistetaan itse.

 Biojalostamon veden hankinta sekä jäähdytys- ja jätevedet

Jäähdytysvesi otetaan Oulujärvestä samalla tulopumppaamolla kuin raakavesi prosessivedeksi. Puhtaat, lämmenneet jäähdytysvedet johdetaan purkuputkella Oulujärveen suunnitellun purkupaikan sijaitessa Kiehimänjoen suulla.

Tehtaalla syntyviä jätevesiä ovat prosessijätevedet, hulevedet ja saniteettijätevesi. Prosessijätevedet käsitellään tehtaan biologisella jätevedenpuhdistamolla ja puhdistettu jätevesi johdetaan purkuputkella Oulujärveen Kiehimänjoen suulle tai vaihtoehtoisesti Laanniemen tasalle noin 3 km Paltamosta etelään. Jätevedet sisältävät ravinteita, kiintoainesta, orgaanisia aineita sekä suoloja. Saniteettijätevedet johdetaan tehtaan jätevedenpuhdistamolle tai kunnalliseen viemäriverkkoon. Puhtaat hulevedet johdetaan selkeytysaltaiden kautta alapuoliseen vesistöön ja mahdollisesti ympäristöä kuormittavat hulevedet tehtaan jätevedenpuhdistamolle.

Kuva: Tehtaan lämpökuorma sulattaa noin kilometrin mittaisen sulavyöhykkeen joki-suulle (tarkasteltu ainut lämpökuorman päästökohta). Lisäksi heikentymiä jäähän ma-talikkojen kohdalle noin 3 km etäisyydelle purkupaikalle. Vaikutus on lumipeitteen vuoksi s

Kuva. Tehtaan lämpökuorma sulattaa noin kilometrin mittaisen sulavyöhykkeen jokisuulle (tarkasteltu ainut lämpökuorman päästökohta). Lisäksi heikentymiä jäähän matalikkojen kohdalle noin 3 km etäisyydelle purkupaikalle. Vaikutus on lumipeitteen vuoksi suurin kevättalvella. Raakaveden ottopaikka ei juurikaan vaikuta jääpeitteeseen.

Biojalostamon jätevedet sisältävät liuenneita puuperäisiä yhdisteitä, joiden hajoamisnopeus vaihtelee. Jätevesien happea kuluttavia orgaanisia yhdisteitä ovat pääasiassa ligniinin johdannaiset, jotka eivät ole kokonaan hajonneet (Jokinen 2007). Biologinen hapenkulutus (BOD) kuvaa helposti hajoavan orgaanisen aineen määrää ja kemiallinen hapenkulutus (COD) hitaammin hajoavan orgaanisen aineen määrää. Nykyaikainen biologinen jätevedenpuhdistamo poistaa tehokkaasti (99 %) BOD:n, joten sen kuormitus ja vaikutukset vesistössä jäävät hyvin vähäisiksi. Kaicellin happea kuluttavan kuormituksen arvioidaan olevan hankevaihtoehdosta riippuen noin 18–25 t/d CODCr ja 0,4–0,6 t/d BOD. Jäteveden pitoisuutena se tarkoittaa noin 570–590 mg/l CODCr ja 13-17 mg/l BOD.

Biojalostamo suunnitellaan siten, että tehtaalla syntyvät jätevedet eivät ylitä BAT-päätelmissä määritettyjä päästötasoja.

Taulukko. Arvio hankevaihtoehtojen 1–3 kokonaispäästöistä veteen.

Taulukko. Arvio hankevaihtoehtojen 1–3 kokonaispäästöistä veteen.

Mieslahdella ja Paltaselällä happitilanne on ollut hyvä eikä talven kerrostuneisuuskaudellakaan ole esiintynyt merkittävää happivajetta. Vesistössä kemiallista hapenkulutusta mitataan CODMn-pitoisuutena, joka ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen kuormituksessa käytettävään CODCr-arvoon. Mieslahdella ja Paltaselällä sekä päällys- että alusveden CODMn-taso on ollut noin 20 mg O2/l.                                                                                                                                        

Kuva: Kemiallisen hapenkulutuksen (COD) pitoisuuslisäyksen keskiarvot pintakerroksessa (0-1 m) jaksolla 06-08/2016 suurimman kuormitusvaihtoehdon (VE3) mukaan kahdella tutkitulla purkupaikalla (P1 ja P3).

Kuva. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD) pitoisuuslisäyksen keskiarvot pintakerroksessa (0-1 m) jaksolla 06-08/2016 suurimman kuormitusvaihtoehdon (VE3) mukaan kahdella tutkitulla purkupaikalla (P1 ja P3).

Purkuvaihtoehdossa P1 Kiehimänjokisuun edustalla jätevesien aiheuttama COD-pitoisuuslisä on purkualueella kuormitusvaihtoehdosta riippuen keskimäärin 2–4 mg O2/l ja enimmillään 11–27 mg O2/l. Kauempana Mieslahdella ja Paltaselällä happea kuluttavan aineksen pitoisuusllisäys on laajemmin 1–2 mg O2/l ja enimmillään 2‑5 mg O2/l.

Purkuvaihtoehdossa P3 Laanniemen edustalla COD-pitoisuuden kasvu on kuormitusvaihtoehdosta riippuen purkualuella keskimäärin noin 3 mg O2/l pinnassa ja 11–15 mg O2/l pohjassa. Hetkelliset maksimipitoisuudet voivat olla purkuputken läheisyydessä 23–48 mg O2/l. Etäännyttäessä purkualueelta kauemmas Paltaselän eteläosiin, on keskimääräinen hapenkulutuksen lisäys noin 2 mg O2/l koko vesimassassa.

Sellun valkaisuprosessin yhteydessä syntyvät AOX-yhdisteet ovat luonnossa hitaasti hajoavia yhdisteitä. Ne eivät ole yleensä akuutisti myrkyllisiä, mutta niiden haitallisuus perustuu niiden kertymiseen ravintoketjussa. Vesistövaikutusarvion mukaan sellun valkaisuprosessien kehittyminen on vähentänyt AOX-päästöjä, eikä välittömiä myrkyllisiä vaikutuksia enää havaita Suomessa massa- ja paperitehtaiden jätevesien purkupaikoilla. Lukuun ottamatta aivan purkualueen lähiympäristöä  AOX:n arvioidut pitoisuuslisäykset ovat Paltaselällä samaa tasoa kuin metsäteollisuuden kuormittamista vesistöistä mitatut pitoisuudet 2000-luvulla, joten AOX-kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää haitallista vaikutusta Paltaselän kalastoon.

Biojalostamon jätevesistä aiheutuvat konkreettiset kalastushaitat rajoittuvat Paltaselälle, jossa vesistön rehevyystason lievä kohoaminen lisää mm. seisovien pyydysten limoittumista. Kaupallisten kalastajien merkittävimmät rysä- ja verkkopyyntialueet sijoittuvat Paltaselällä Laanniemen purkupaikan länsi- ja eteläpuolelle, joten tässä purkupaikkavaihtoehdossa kaupalliselle kalastukselle aiheutuvat kalastushaitat ovat vähän suuremmat kuin Kiehimänjokisuun purkupaikkavaihtoehdossa. Paltaselän troolikalastukseen kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta.